Mikään ei voisi hatuttaa enempää kuin tämä älytön vesisade. Viime kesänä älytön kuivuus. Liika on liikaa kaikkea.

Omat voimat ovat olleet vähissä ja työt jäävät helposti tekemättä/kesken. Pahinta onkin, että silloin kun olisi intoa olen menossa kohta työvuoroon tai sitten sataa. Niin kuin nytkin. Sataa välillä aivan rankasti.  Tulee eräs kesä mieleen jolloin tiet menivät poikki.

Kun tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä tahtoo olla kotonaoloajat ihan pyörryksissä ja tahtomattakin vapaapäiviksi kertyy ne tekemättömät työt. Ja jos ne työt ovat ulkona.... ja sataa ..menee aika sitten tällaiseksi kyttäykseksi. Voisi rakentaa sen arkin Nooalle. Tai itselleni ja eläimilleni....

Ja kun ei ole tiskikonetta, vapailla odottaa suuri missio, kun kaivan tiskipöydän sen astiakasan alta esiin, jotta voidaan taas syödä lautasilta ja täyttää lusikkalaatikko. Silloin yleensä vielä aurinko paistaa. Jaa, pikku kupponen kahvia (0,5 litraa) ja minä olen valmis heinäpellolle. Mitäh? Siellähän sataa. Jep-jep. Nyt olisikin aikaa vaikka tiskata niitä astioita, jotka tuli tiskattua auringonpaisteen aikana.

Hauskinta sateessa on se, että kasvihuoneessani ei ole enää kattoa ja siellä on luonnonmukainen kastelujärjestelmä. Tuuletuskin pelaa, joskin puuskainen tuuli heiluttelee katottoman kasvihuoneen seiniä....

Siis ainoat kasvit, joita on joutunut kastelemaan on täällä sisällä. Ja tietysti ovat rutikuivia. Tällaisista asioista huomaa, että voimat ovat todella vähissä.