Tänään heräsin yövuoron jälkeisiltä päiväunilta. Olo on tutun sekava - siis kahden yövuoron jälkeen, tarkoitan. Katselin makuuhuoneenvirkaa toimittavan olohuoneen lattiaa peläten koiranpennun tehneen lätäköitä, joihin sitten astun, kun lähestyn omaa hotelli helpotusta. Lätäköitä en nähnyt ja se aiheutti painetta aukaista koirille ovi ulos niiden hotelliin.

Helpottuneena palasin makuuhuoneeseen. Muistelin että meillä on tosiaan kaksi koiraa - eikä kolme, joista yksi olisi levinnyt pitkin lattiaa. Olisikohan karvanlähdön aika alkanut? Ylellinen karvareunus ympyröi vuoteenreunoja ts. lakanoita. Vihaan karvoja, mutta rakastan koiria. Kompromissi, pyrin pitämään karvat pois ruuasta ja suusta. Siinä usein onnistumatta.

Että siivoaminen on sitten turhauttavaa. Ikkunoidenpesun suoritan kolmen vuoden välein, keskimäärin. Silloin tulee joku hetki kohtalaisessa mielenterveydessä, että kuvittelen olevani siisteyttä rakastava ihminen. En vain ymmärrä miten sen innon saa riittämään niihin neljään ikkunaan, sillä vaikka taloni on yksikerroksinen, ikkunat ovat auttamattoman korkealla. Vaatii suurinpiirtein rakennustelineitä, mikäli aikoo selviytyä jotenkuten loukkaantumatta kyseisestä mielenterveydenhäiriöstä. Onneksi vaiva ei ole palannut pariin vuoteen.

Imurini ei oikein jaksa imeä ja putki vuotaa kuin seula. Osat irtoavat sängynjalkoihin osuessaan ja raikas lopputulos vaihtuu nopeasti tunkkaiseen imurinjälkeiseen ilmaan. Onneksi se on taas kerran ohi. Tietenkään minulla ei ole mitään siivouskomeroa, joten nyt imuri makaa keskellä hämärää eteistä, jossa tulen lyömään varpaani siihen monta kertaa. Toivon, että poikani, joka on innokkaampi imuroija omassa huoneessaan, innostuu raahaamaan sen pois lähipäivien tai viikkojen aikana.

Yövuorojen aikana tiskaaminen ei oikein edisty. Joten tiskipöytä on täynnä astioita. Niin täynnä, että nerokkaat lapseni ovat alkaneet varastoida astioita jo ruokapöytään. Ja tietysti tärkeimmät elintarvikkeet: maito ja makkara on loppu, joten minun on kaiketi lähdettävä marketissa metsästämään laumalleni ruokaa.

Mutta kauppaan kerkiää myöhemminkin, ovathan ne pirulaiset myöhentäneet aukioloaikojaan vuosien saatossa maksimiinsa. Kenties saiturina löydän punalappuisia elintarvikelöytöjä. Valitettavasti lonkeroa ei ole näkynyt alennustuotteissa - tai näissä punalappuisissa.